Uppismamma Rita kutsuu mua Ilonaksi. En ole aivan varma, mitä se tarkoittaa, mutta kun Uppismamma kutsuu Ilonaa, mun on ihan pakko mennä. Siis se on meidän kahden yhteinen juttu ja siitä tulee tosi hyvä fiilis. Joskus se kutsu tulee ihan hiljaa, kuiskauksena ja aina se on jotenkin niin lempeä. Mulla on aivan kauhea tarve kuulla Uppismamman ääntä paljon, se jotenkin kutittaa mua vatsanpohjasta.
On meillä muitakin yhteisiä juttuja. Kuten hitaat aamut sängyssä. Uppismamman sänky on maailman turvallisin paikka, me nukutaan siellä koko perhe. Se on todella kivaa. Joskus meillä on kisa äitee Ellan kanssa, kumpi pääsee tyynylle ensin ja ne kisat äitee Ella voittaa aina. Niin kuin se voittaa kaiken muunkin. Melkein.
Uppismamma hankki mulle uuden menopelin, mönkkärin. Näkisitte, miten me mennään sillä ympäri metsäreittejä. Mä istun takana ja Uppismamma ajaa. Se on luvannut opettaa mulle näitä ajojuttuja, kunhan mä kasvan. Pitää kuulemma olla täysikäinen että saa ajaa mönkkärillä. Mikä on koiran täysikäinen?
Sitten meillä on usein kylässä muita mammakoiria, joilla on paljon pentuja. En ymmärrä, miksi ne kaikki meille tulee kylään niitten vauvojen kanssa. Kuulisitte, miten niistä lähtee ääntä! Ja ne on aina menossa maitobaariin ja niitä pitää vahtia tarkkaan. Kummallista touhua. Vaikka aina se kyllä muuttuu kivaksi kun ne vauvat kasvaa, Uppismamma pyytää mua apuun niitten hoitamisessa. Sillä tavalla mä olen sitten hoitotäti tai jokin nanny, mä olen kuullut kun Uppismamma kertoo tätä juttua puhelimessa aikas monelle. Se on jotenkin kauhean ylpeä musta.
No siitä tulee mieleen muutama juttu kun olin pieni. Velipoika Jörgen asui silloin vielä täällä kotona, nyt Jörgen on Ruotsissa. Meni kauhean kauan ennen kuin se pääsi matkustamaan Ruotsiin, Uppismamma puhui jostakin koronasta. Korona esti matkustamisen. Mietin tuota koronaa aika paljon, sen on täytynyt olla tosi pelottava ja ilkeä kun ei päästä matkustamaan Ruotsiin. Ja yksi kerta korona kävi meilläkin, vaikka en mä mitään huomannut. Uppismamma kertoi siitäkin puhelimessa jollekin. Harmittaa hirveesti etten ehtinyt sitä näkemään, olisin haukkunut ja lujaa.
Sitten velipoika meni Ruotsiin. Mutta ennen kuin se matkusti, meillä oli tosi kivaa monta kuukautta. Me leikittiin kaikki leikit. Siis ihan kaikki. Ja Uppismamma leikki meidän kanssa, ja joskus myös äitee Ella. Parasta oli yhteiset noutoleikit. Uppismamma heitteli pikkudameja ja kaikkia juttuja ja me saatiin Jörgenin kanssa noutaa ne takaisin. Voi että meillä oli hauskaa. Ja me saatiin paljon namipalkkioita ja leikkipalkkioita. Tuossa videolla me ollaan kaikki; Uppismamma, Jörgen ja mä. Niistä leikeistä on tehty mallivideoita tuonne pentukurssiin. Kyllä mä tykkään näistä noutotouhuista edelleenkin, ne on ihan parasta.
Mä olen alkanut miettiä, mikä musta tulee isona. Mä haluun olla hyvä, siis tosi hyvä jossakin, ehkä jopa paras. Ja sitten voisin opettaa muita. Tai sitten voisin olla tuollainen nanny, on nuo vauvat vaan niin hauskoja. Täytyy jutella Uppismamman kanssa, mitä se on mieltä näistä asioista.
