Uppismamma Rita kutsuu mua myös ilopilleriksi. Arvaattekos, mistä mä sen tiedän? Itse asiassa tää on tosi yksinkertainen juttu. Kannattaa alkaa seuraamaan missä kohtaa päivän touhuja Uppismamma nauraa kauheasti ja ottaa syliin ja katsoo silmiin ja sanoo sen sanan. Siis ilopilleri. Yleensä se tapahtuu siinä kohtaa, kun mä saan sellaisia hepulikohtauksia, joita vain me lapukat osataan saada. Sitten kannattaa alkaa tekemään niitä hepulikohtauksia ihan sen takia, että näkis että Uppismamma nauraa. Ja sitten se kertoo sen kavereille puhelimessa ja ne nauraa yhdessä.
On näitä muitakin sanoja, joita mä oon oppinut tuolla tavalla. Siinä pitää olla tarkkana ja kuunnella Uppismamman ääntä, Uppismamma sanoo että siinä pitää olla kärsivällinen. Tarkoittikohan se mua? Kerran se selitti jollekin toiselle mammalle että on oltava kärsivällinen ja mä aloin ihan pohtimaan tuota kärsivällisyyttä. Kun mä ihan oikeesti yritän olla kärsivällinen ja tehdä kaikki oikein ja silti välillä nousee kauhea poru. Mun pää ihan halkee kun mä yritän ymmärtää kaikkia vaikeita asioita.
Sitten yks päivä me mentiin mestäretkelle. Ootteko käyneet metsäretkellä? Me käydään tosi paljon ihan tossa lähellä. Ensin pakataan reppuun herkkuja ja otetaan omat notskipuut mukaan. Uppismamma sanoo, että metsää pitää kunnioittaa eikä siellä saa roskata. Ihan niinku mä roskaisin. Mähän kerään roskia ja kaikkea ja tuon ne sille, eikö se sitä muistanut? Me siis mentiin metsään ja äitee Ella lähti mukaan ja sen vauvat jäi nukkumaan. Me kiivettiin vähän niinku kallion päälle ja siellä on mein paikka.
Tuo valkoinen juttu, jota Uppismamma kutsuu lumeksi, on menossa pois ja metsässä oli paljon uusia hajuja. Mä haistelin kaikki hajut ja sitten menin siihen notskin viereen kun huomasin että se paras haju tulee sieltä. Tuo notski on muuten outo juttu, sitä vois tuijottaa vaikka kuinka kauan. Ei saa viedä kuonoa kuitenkaan kovin lähelle. Istuin sitten siinä Uppismamman ja äitee Ellan kanssa ja kuuntelin kaikkea metsän hiljaisuutta. Oi kuinka se tuntui hyvältä, siis ihan vaan olla siinä! Kuola vähän valui.
Sitten kivaa oli sekin, että äitee Ella leikki mun kanssa. Ei olla tehty sitä pitkään aikaan kun sillä on nuo vauvat. Äitee Ella on välillä kova komentamaan mua, mutta nyt me leikittiin vähäsen.
Kotona ajattelin että voisin kokeilla sitä ilopilleri-juttua äitee Ellaan, mutta ei se oikein toiminut. Tai toimi se vähäsen. Äitee Ella oli ottamassa herkkuluuta laatikosta ittelleen, kun mä hyppäsin siihen mukaan. Se komensi mut pois. Onneksi tuossa on tuo takka, niin menin sen taakse piiloon ja hyppäsin uudelleen. Monta kertaa. Ja aina se komensi mut pois. Oli olevinaan kauhean ärtynyt, mutta ei se oikeasti ollut. Ja sitäpaitsi mä olen aika paljon nopeampi kuin äitee Ella. Vähän niinku kokeilin äitee Ellan kärsivällisyyttä. On se tallella, joo.
Oon kuullut että jotkut lapukat tekee tätä samaa leikkiä niitten mammoille. Mä en vaan uskaltais Uppismammalle tehdä tuota leikkiä koska sitä ei kauheasti naurattanut silmissä asti. Hymähteli vaan ja sanoi että tuo on teinimeininkiä. Tuosta voi videolta kattoa, kuinka se meni oikeesti.
