Kuulkaas kun aika kuluu nopeasti. Meillä ainakin riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita jokaiselle päivälle, Uppismamma ainakin keksii meille koko ajan kaikkea kivaa.
Mutta nyt kerron, mitä on ehtinyt tapahtua sitten viime rupattelun. Ensin kun meille tuli ne uudet vauvat, kaikki vähän muuttui. Siis kuusi vahdittavaa kerralla, huh. Niissä oli ihana pienten koiravauvojen tuoksu, siis sellainen, mikä löytyy vain vastasyntyneistä. Oli ihan pakko yrittää olla vieressä koko ajan, mutta välillä tuli sellaisia riemuhepuleita kun en millään malttanut olla paikallaan.
Ja näitä riemuhepuleita teettää myös muutama muukin juttu. Vaikka se, että nyt on kevät ja aurinko paistaa ja on paljon uusia hajuja ympärillä. Ja sitten se, että ihmiset on jotenkin iloisempia ja kauhean täynnä energiaa. Voi että mä tykkään tästä kaikesta!
No sitten toiseksi tapahtui tosi kiva juttu. Yksi mun bestis tuli asumaan tuohon tosi lähelle ja nyt me nähdään melkein joka päivä. Sen nimi on Demi, paitsi että oikeasti se on Upwards Inspiring Ms Moore. Siis niinkuin Demi Moore, tiedättehän sen yhden tyypin. Kaikilla uppislaisilla on tosi makeet nimet, mistäköhän niiden äidit keksii niitä aina? Mutta Demin kanssa meillä on superkivaa! Joskus me juostaan niin että veto loppuu ja sitten me nukutaan yhdessä. Uppismamma vahtii ettei me mennä uimaan ilman lupaa. Mun mielestä meidän pitäis saada uida silloin kun huvittaa, me ollaan kyllä aika isoja tyttöjä jo.
Ja sitten tapahtui se kolmas juttu. Oli sellainen Rauman näyttely, jossa oli tosi monta meidän sukulaista. Voi että olisittepa nähneet, kuinka oli kiva tavata pitkästä aikaa. Uppismamma oli tosi onnellinen, se on nimittäin aina onnellinen kun se tapaa uppislaisia. Ja ne kertoi kaikkia kuulumisia ja tapahtumia ja suunnitteli jotain kivaa kesälle. Kohta on nimittäin sellaiset Uppis-päivät. Mä yritin muistaa, mitä se tarkoittaa, mutten ole varma muistanko. Uppismamma kuitenkin on ihan innoissaan, niin sitten olen mäkin.
Mutta vielä asiaa tuosta Rauman näyttelystä ja seuraavan päivän näyttelystä Mynämäellä. Mun piti olla sillai uppislaisesti ja näyttää kaikki parhaat puolet. Ja kaikki sujui niin hyvin että sain tosi monta palkintoa (ja niitä sai muutkin uppislaiset!), niitä sanotaan ruusukkeiksi. Yksi palkinto saatiin porukalla kun oltiin paras kasvattajaryhmä. Voi että meinasin mennä halki ilosta ja ylpeydestä kun Uppismamma oli niin onnellinen. Kun Uppismamma on onnellinen, niin koko mun elämä on mallillaan, on se niin kivaa. Ja tää kaikki tuli vielä sen edellisen viikonlopun jälkeen kun meillä on mun taipparit. Kuulemma mä selvisin niistä tosi hyvin ja tuota asiaa en ymmärrä ollenkaan. Mitä selviämistä niissä on? Mehän tehtiin siellä niitä juttuja, mitä me tehdään aina! Joskus ajattelen, että ihmiset ottaa liikaa paineita, vai mitä te ootte mieltä?
Noh, nyt tulee sellainen juttu kuin kesä. Se tarkoittaa ensin sitä, että me lähdetään reissuun tuonne pohjoiseen. Sitä odottelen nyt innolla, mussa on aika paljon reissukoiraa. Ehkä mä olenkin reissulinjainen lapukka 🙂
